Suomalaiselle ruoppausosaamiselle suuri tarve Yhdysvalloissa

Yhdysvaltain armeijan insinöörijoukkojen (U.S. Army Corps of Engineers) Civil Works -ohjelma, joka tunnetaan paisuneesta ja jäykästä hallintorakenteestaan, pyrkii nyt keventämään ja nopeuttamaan toimintaansa samalla kun se kohdentaa resursseja uudelleen ja priorisoi toimintojaan.

Maaliskuussa julkaistuissa 12 muistiossa esitellyn uuden ”Building Infrastructure, Not Paperwork” -aloitteen tavoitteena on ”toimittaa kansakunnalle kriittisiä hankkeita ja ohjelmia tehokkaammin, nopeammin ja pienemmin kustannuksin kuin nykyisillä toimintatavoilla”, armeijan Civil Works -asioista vastaava apulaisministeri Adam R. Telle totesi helmikuisessa tiedotteessa.

”Tämä poistaa byrokraattisia viivästyksiä ja mahdollistaa nopeat, selkeät päätökset, joita tarvitaan ihmishenkien pelastamiseksi ja taloutemme vahvistamiseksi”, hän lisäsi.

Tiedotteen mukaan suunnitelman 27 aloitetta on jaettu viiteen kategoriaan: kansallisen infrastruktuurin toimintakyvyn maksimointi, byrokratian vähentäminen sekä tehokkuuteen, läpinäkyvyyteen, vastuullisuuteen ja prioriteetteihin keskittyminen. Suunnitelma ei vaikuttaisi insinöörijoukkojen toimintaan luonnon tai ihmisen aiheuttamien katastrofien hätäaputehtävissä.

Jopa liittovaltion hallinnon mittapuulla Civil Works on valtava organisaatio: se hallinnoi noin 259 miljardin dollarin arvoisia vesivarantoja ja työllistää arviolta 37 000 kokopäiväistä työntekijää, joista 98 % on siviilejä, kertoo vuoden 2025 kongressiraportti.

Aloitteiden kautta pyritään varmistamaan, että kaikki hankkeet arvioidaan parhaan etenemistavan löytämiseksi, kertoi insinöörijoukkojen viestinnästä vastaava Eugene Pawlik sähköpostissa vastauksena Coastal Review -lehden kysymyksiin. ”(Insinöörijoukot) keskittyvät käytettävissä olevien resurssien strategiseen kohdentamiseen, jotta maan kiireellisimmät infrastruktuuritarpeet voidaan priorisoida.”

Lupien hyväksymisprosessin hitautta pyritään vähentämään uusilla teknologioilla ja paikkatietotyökaluilla, jotka nopeuttavat toimivaltuuksiin ja lupiin liittyvää päätöksentekoa sekä vähentävät tulkinnanvaraisuutta Clean Water Act -lain alaisten alueiden tunnistamisessa ja rajaamisessa, Pawlik kertoi.

Hänen mukaansa muita lupaprosessiin liittyviä tavoitteita ovat nykyisen Nationwide Permit -ohjelman uudistaminen ja laajentaminen, uusien kompensaatiopankkien (mitigation banks) perustamista estävien esteiden poistaminen, yksityisen pääoman hyödyntäminen insinöörijoukkojen laitosten tuotantokapasiteetin modernisoinnissa ja laajentamisessa, pitkäaikaisten vuokrasopimusten tarjoaminen lisätulo-oikeuksineen toimijoille, jotka ovat valmiita rahoittamaan pääomainvestointeja, sekä Section 408 -arviointien ja teknisen valvonnan uudistaminen.

Section 408 -ohjelma mahdollistaa sen, että henkilöt tai organisaatiot voivat tehdä muutoksia Civil Works -hankkeisiin sen jälkeen, kun tarkastuksissa on varmistettu, etteivät muutokset vahingoita yleistä etua tai itse hanketta.

Ohjelman toteuttamiseen ei pyydetä lisärahoitusta eikä erillistä budjettikohtaa.

”Uskomme, että nämä uudistusaloitteet mahdollistavat vuosittaisten määrärahojen tehokkaamman käytön”, Pawlik sanoi.

Mutta tarkempi katsaus vain kahteen toisiinsa liittyvään ja yhä tärkeämpään tehtävään, joista insinöörijoukot vastaavat Pohjois-Carolinassa ja monissa muissa osavaltioissa — eli tukkeutuneiden väylien ruoppaukseen ja eroosion kuluttamien rantojen vahvistamiseen pumppaamalla niille hiekkaa — osoittaa, että vaikka toimintamalli saattaa vaikuttaa loogiselta ja järkevältä, todellisuus ei ole niin yksinkertainen.

Koska molempia toimia tehdään yhä useammin samaan aikaan kun hiekkavarannot hupenevat, insinöörijoukoilta pyydetään entistä useammin, että väylien ruoppauksessa poistettu hiekka sijoitettaisiin rannalle. Yhä useammin — ja lupahakijoiden suureksi turhautumiseksi — tähän ei kuitenkaan myönnetä lupaa.

”Wilmingtonin alueella kunnossapitoruoppauksella on usein kaksitahoinen tarkoitus Beneficial Use of Dredged Material -ohjelman kautta”, insinöörijoukkojen tiedotteessa todettiin viitaten vuoden 2016 Water Resources Development Act -lain nojalla perustettuun ohjelmaan. ”Alue käyttää väyliltä ja sisääntuloväyliltä poistettua rantakelpoista hiekkaa Pohjois-Carolinan rannikkoyhteisöjen hyväksi.”

Esimerkiksi Outer Banksin alueella Oregon Inletistä ruopattua materiaalia on aiempina vuosina pumpattu viereiselle rannalle Pea Island National Wildlife Refuge -suojelualueen pohjoispäässä.

”Kunnossapitoruoppaus ei tarkoita pelkästään väylien avoimina ja laivaliikenteen sujuvana pitämisenä; Pohjois-Carolinassa se on myös keskeinen väline rannikkoalueiden kestävyyden vahvistamisessa”, sanoi insinöörijoukkojen Wilmingtonin alueen komentaja eversti Brad A. Morgan. ”Kun sijoitamme ruopattua hiekkaa takaisin rannoillemme, emme vain ylläpidä väylää — suojelemme rannikkoinfrastruktuuria, tuemme paikallista matkailutaloutta ja ennallistamme tärkeitä elinympäristöjä.”

Osavaltion ympäristölaatuviraston (Division of Environmental Quality) on kuitenkin myönnettävä lupa sedimentin sijoittamiseen osavaltion rannoille, ja se edellyttää hiekan täyttävän tietyt standardit. Liittovaltion mailla, kuten Pea Islandin luonnonsuojelualueella ja Cape Hatteras National Seashore -alueella, myös Yhdysvaltain sisäministeriön on hyväksyttävä hiekan sijoittaminen. Vaikka hiekka poistettaisiin läheisestä paikasta, sitä ei välttämättä voida siirtää rannalle, jossa sitä tarvitaan. Ruopattu hiekka voi olla väärän väristä tai rakeisuudeltaan sopimatonta, tai testit voivat paljastaa siinä saasteita tai myrkkyjä. Se voi olla mutaista ja soveltumatonta lintujen elinympäristöksi. Se voi olla liian hienojakoista kyseiseen kohteeseen, jolloin tuuli kuljettaisi sen nopeasti pois. Tai kuten tapahtui vuonna 2015 North Topsail Beachilla, se voi sisältää liikaa kiviainesta.

Silti insinöörijoukot jatkaisivat sen varmistamista, että rantatäyttöön käytettävä ruoppausmateriaali täyttää vaaditut standardit, Pawlik sanoi.

”Tulva- ja rannikkomyrskyriskien vähentämisohjelmat pienentävät riskejä miljoonille amerikkalaisille ja miljardien dollarien arvoiselle infrastruktuurille”, hän kirjoitti. ”(Aloite) varmistaa, että USACE tavoittelee kustannustehokkuutta ruoppauskaluston paremmalla käytöllä ja aikataulutuksella valtakunnallisesti sekä lisäämällä ruoppausmateriaalien hyötykäyttöä.”

Pawlikin mukaan insinöörijoukkojen aluekomentajat tarkastelisivat kaikkia hankkeita ja olisivat ”keskeisiä toimijoita” hankkeiden edistämisessä ja resurssien kohdentamisessa, jotta ”maan kiireellisimmät infrastruktuuritarpeet voidaan priorisoida.”

Kaikki 12 muistioita sisältävät yksityiskohtia ”Building Infrastructure, Not Paperwork” -ohjelman eri toteutusvaiheista ja käsittelevät asioita, joihin monet ovat usein kiinnittäneet huomiota viraston toiminnassa.

Kuten eräs ote muistioista ”Prioritization of Efforts Within the Army Civil Works Program” paljastaa, parannettavaa on: ”Viime vuosina insinöörijoukot ovat priorisoineet kaikki hankkeet samanaikaisesti, mikä tietenkin tarkoittaa, ettei todellisia prioriteetteja ole, ja että voimme peittää toimitusten puutteet paperilla näkyvällä edistyksellä.”

Lähde: coastalreview.org