Kaliforniassa pyrkimykset pohjavesien kestävämpään käyttöön tuottavat vähitellen tulosta

Vuonna 2014 voimaan tullut massiivinen pohjaveden hallintalaki, joka tunnetaan yleisesti nimellä SGMA, lupasi muuttaa veden käyttöä osavaltiossa. Viimeaikainen konferenssi osoitti, miten suunnitelmasta tulee todellisuutta.

Viimeisten kymmenen vuoden aikana Kalifornian osavaltio on kokenut ilmaston lämpenemisen johdosta monenlaisia luonnonmullistuksia. Viimeisimpänä niistä osavaltion eteläisen kärjen tieinfrastruktuurin romahtamisen suurten tulvavesimäärien ansiosta. Toinen vallitseva ongelma on pohjaveden väheneminen. Tämän seurauksena on toimeenpantu pohjaveden hallintalaki.

USA:ssa on jo vuosien ajan käyty keskustelua kestävästä pohjaveden hallintalaista, joka tunnetaan yleisesti SGMA:na (Sustainable Groundwater Management Act). Julkinen keskustelu aiheesta on ollut suurelta osin spekulaation ja jännityksen sävyttämää.

Vuonna 2014 voimaan tullut laki, joka pyrkii hidastamaan Kalifornian maanalaisten pohjavesikerrosten rajatonta hyödyntämistä, antaa paikallisille pohjaveden kestävyyden hallintaviranomaisille aikaa vuoteen 2042 saakka muuttaa pumppaamiskäytäntöjä. Pohjaveden käyttäjiä ovat niin kaupungit, maaseutuyhteisöt, meijerit, pienet maatilat kuin maatalouden suuryrityksetkin.

Seuraukset voivat olla vakavia: voittoa tavoittelematon Public Policy Institute of California (PPIC) arvioi, että parhaassakin tapauksessa jopa 2 000 neliökilometriä viljelymaata saatetaan joutua muuttamaan joutomaaksi, jotta pohjaveden pumppaamista voidaan riittävästi vähentää.

Nyt, yhdeksän vuotta SGMA:n käynnistymisen jälkeen, julkiset keskustelut siirtyvät vedensäästöprojektien suunnittelusta niiden toteuttamiseen.

Tämä oli havaittavissa viime kuussa, kun osavaltion eri osista tulevat vesijohtajat kokoontuivat konferenssiin Fresno Staten yliopistolla. PPIC:n järjestämässä kokouksessa tehtiin katsaus SGMA:n edistymiseen ja se sisälsi hallituksen virkamiesten sekä maanviljelijöiden, valittujen johtajien ja yhteisöaktivistien paneelikeskusteluja.

Osavaltion vesivarojen hallinnan osaston johtaja Karla Nemeth totesi, että asenteet ovat muuttumassa, ja yhä useammat ihmiset ovat halukkaampia tulemaan neuvottelupöydän ääreen keskustelemaan SGMA:sta.

”Nyt on auennut keskusteluja, joita emme aiemmin ole olleet kykeneväisiä käymääni”, Nemeth sanoi. ”Tämä ei tarkoita, etteivätkö keskustelut jatkuisi varsin vaikeina, mutta meillä on mahdollisuus olla optimistisia, mikä on minusta erittäin hienoa.”

Maanviljelijät ovat mukana

Kaliforniassa sijaitsevien Tularen kastelualueen johtajana, sekä Mid-Kaweahin pohjaveden kestävyyshallinnan viraston väliaikaisena yleisenä johtajana toimiva Aaron Fukuda on asiasta samaa mieltä. Hän kertoi viettävänsä paljon aikaa puhelimessa keskustellen SGMA:sta maanviljelijöiden ja muiden vedenkäyttäjien kanssa.

”Sanon kaikille, että se on kahden tunnin keskustelu”, hän sanoi. ”Ensimmäisen tunnin ajan he huutavat minulle, ja toisen tunnin ajan he sanovat, ’Okei, tehdään se. Miten voin olla osa sitä?’”

Osallistuminen SGMA:n toteuttamiseen tarkoittaa paitsi keinojen löytämistä pohjaveden käytön vähentämiseen myös pohjaveden määrän lisäämistä. Useimmilla pohjaveden kestävyyden hallintaviranomaisilla on suunnitelmia ohjata tai varastoida tulvavesiä ja rakentaa altaita, jotta vesi voisi suodattua takaisin pohjavesikerrokseen.

Don Cameron, Terranova Ranchin yleinen johtaja ja McMullin-alueen pohjaveden kestävyyshallinnan viraston puheenjohtaja Fresno Countysta, kertoi, että viime keväänä joukko pumppuja ja kanavia ohjasi tulvavirrat onnistuneesti maatilojen pohjaveden täyttöön.

“Olemme levittäneet maanpinnalle yli 20 000 kuutiometriä vettä ja johdattaneet sen pohjaveteen”, Cameron sanoo huomauttaen, että hänen virastonsa aikoo laajentaa hanketta tulevina vuosina. ”Kun on mukana maanviljelijöitä, joiden toimeentulo on vaakalaudalla, he tulevat hyvin luoviksi.”

Parannettavaa on edelleen

Self-Help Enterprises -yhteisönkehitysspesialisti Sonia Sanchez korosti yhteistyön tärkeyttä pohjaveden kestävyyshallintaviranomaisten ja maaseutualueiden, sekä varsinkin heikommassa asemassa olevien yhteisöjen välillä varmistaakseen, että monia ääniä kuullaan.

”Se vaihtelee, mutta joitakin teemoja, joita havaitsemme, ovat, että yhteisöjä ei yleisesti ottaen oteta mukaan”, Sanchez totesi ja huomautti, että monet näistä virastoista eivät ota mukaan hallituksiinsa maaseudun asukkaita.

”Siinä voisi olla kanava, jonka kautta asukkaat voisivat osallistua enemmän ja saada äänensä kuuluviin.”

Samalla monet viljelijät suhtautuvat edelleen epäilevästi maansa uudelleenkäyttöön. Veden säästämisen keinona monet viranomaiset siirtävät kastellut maatalousmaat vähemmän vettä kuluttaviin käyttötarkoituksiin, kuten aurinkoenergiapuistoihin, elinympäristön palauttamiseen tai jopa kuivaviljelyyn, joka ei vaadi kastelua.

Madera Countyn maanviljelijä Ralph Pistoresi, joka osallistui SGMA-kokoukseen, jakoi epäilyksensä näitä vaihtoehtoja koskevan keskustelun jälkeen. Hän osoitti huoneen laidalla olevaan aamiaisbuffettiin.

”Kaikki se hedelmä, jota söitte tuolla tänään? Söisitte pelkkää kauraa, koska se on ainoa asia, jota voitte kasvattaa kuivaviljelyllä, ja sitäkin sateisena vuonna”, hän sanoo. ”Useimmat ihmiset syövät kolme kertaa päivässä, ja ellet aio syödä kauraa tai pureskella aurinkopaneelia, et tule olemaan onnellinen.”

PPIC:n varajohtaja ja tutkijastipendiaatti Caitlin Peterson vastasi: ”En usko, että kenenkään ensisijainen valinta on kylvää ohraa tai vehnää sen sijaan, että kasvattaisimme esimerkiksi hedelmiä, vihanneksia, vesimeloneja tai manteleita. Tämä on enemmän keskustelua siitä, mitä voimme tehdä mailla, joille ei ole muita vaihtoehtoja?”

Jos yritykselläsi on kiinnostava ratkaisu Kalifornian tienpohjien korjaukseen ja muuhun vedensäästöä aikaansaavaan toimintaan, ota yhteyttä:

simo.lahtinen@capteeni.com
+1 641 451 1906