USA:n keskiluokka elää leveästi

Ekonomit ja talousasiantuntijat ovat jo vuosia kertoneet kuinka hyvin työntekijöillä ja kuluttajilla menee Yhdysvalloissa. Tavara on törkeän halpaa ja elintaso on korkeampi kuin koskaan. Palkat pysyvät inflaation perässä ja pörssikurssit tahkoavat ennätyksiä, eikä taloudellinen epätasa-arvo ole niin suurta kuin ehkä olet luullut.

Miksi sitten asiat tuntuvat menevät Amerikassa huonosti?

Konservatiivisen ajatuspajan Manhattan Instituten julkaisema raportti antaa selkeän selityksen mistä johtuu epäsuhta ekonomien esittämien talouslukujen ja tavallisten amerikkalaisten tuntemusten välillä. Kaikki kulminoituu alla olevassa hätkähdyttävässä kuvaajassa.

Vuoden palkat eivät enää kata perheiden vuoden menoja

Pääkirjoittaja Oren Cass tiivistää asian seuraavasti: ”Vuonna 1985 keskimääräinen työssäkäyvä mies pystyi kattamaan neljän hengen perheen suurimmat menot (asuminen, terveydenhuolto, matkustus, koulutus) 30 viikon palkoilla”, hän kirjoitti Twitterissä, ”Nykyään samaan menee 53 viikkoa, mikä on ongelma, koska vuodessa on vain 52 viikkoa”

Cassin laskelmat perustuvat Cost of Thriving-indeksiin, joka vertaa miesten mediaanivuosipalkkaa kotitalouksien neljään suurimpaan kuluun:

– Asuminen mitataan kolmion vuokrasta eri asuntomarkkinoilla 40. persentiilin kohdalla.
– Terveydenhuolto mitataan neljän hengen perheiden keskimääräisellä vuotuisella terveysvakuutusmaksulla.
– Matkustus mitataan kuluilla, joita tulee auton omistamisesta ja käyttämisestä vuodessa, jos ajomatkaksi oletetaan 15 000 mailia.
– Koulutus mitataan lukukausimaksuilla, asumismenoilla sekä muilla kuluilla neljän vuoden opinnoista julkisessa yliopistossa.

Ei lisättävää

Vuonna 1985 tavallisella perheen elättäjällä jäi neljän suurimman menoerän jälkeen jäljelle vielä 22 viikkoa, joiden palkan hän saattoi käyttää muihin perheen tarpeisiin kuten ruokaan, vaatetukseen, viihteeseen sekä säästöihin. Nykyään tyypillinen palkka ei riitä edes neljään suurimpaan perustarpeeseen.

Lienee tärkeää mainita, että Cassin indeksi perustuu miesten tuloihin, koska ainoita perheen elättäjiä ovat useimmiten miehet. Lisäksi amerikkalaiset pitävät edelleen perheen isää tärkeimpänä elannon hankkijana, vaikka tilanne on koko ajan muuttumassa.

Cass tutki myös samat luvut naisten kohdalla. Heillä mediaanipalkka on noin 80% miesten vastaavasta. Vuonna 1985 naisilla meni tyypillisesti 45 viikkoa tienatakseen tarpeeksi neljän suurimman kulun kattamiseen, mutta nykyään samaan menisi 66 viikkoa.

Menojen kohdalla päätökset ovat suoraviivaisempia. Cassin laskut koulutuskustannuksista perustuvat julkisten yliopistojen yhden lukukauden maksuun, koska kahden lapsen yliopistokoulutus tarkoittaa rahan laittamista sukanvarteen heidän koko lapsuutensa ajan.

Mitä terveydenhuoltoon tulee, myöskin työnantajan puolesta sairausvakuutuksen saavat joutuvat käyttämään tähän menoerään yhä suuremman osan tuloistaan. Työnantajalta sairausvakuutuksen saavien nuorempien työntekijöiden osuus on vieläpä laskussa, mikä tarkoittaa että yhä useamman perheen on yksin hankittava sairausvakuutuksensa.

Terveydenhuollon kustantaminen onkin monille perheille suuri huolenaihe työpaikkaa vaihdettaessa tai työttömyyden aikaan.

”Sukupolvi sitten”, Cass kirjoittaa, ”tyypillinen miespuolinen työntekijä saattoi luottaa mahdollisuuksiinsa tarjota perheelleen perustarpeiden, kuten ruoan, vaatetuksen ja turvan lisäksi myös mukavan talon, auton, terveydenhuollon sekä koulutuksen. Enää se ei ole mahdollista.

Perheiden on täytynyt sopeutua uusiin haasteisiin yhä useamman perheen jäädessä riippuvaiseksi liittovaltion terveydenhuollosta. Ihmisten on keksittävä keinoja pärjätä saatavilla olevalla terveydenhuollolla. Osan on otettava velkaa maksaakseen asumiskulunsa.

 

Lähde: CBS, Bloomberg, US News