USA:n todellinen tullipolitiikka yllättää

Jos seuraat globaalia tullipolitiikkaa, olet ehkä huomannut, miten tullit nousivat Bidenin hallinnon aikaan. Tax Foundationin graafi osoittaa, kuinka kauppasotatullit ovat nousseet presidentti Bidenin kaudella verrattuna Trumpin aikaan. Sukelletaan näihin lukuihin, tarkastellaan niiden merkitystä ja analysoidaan laajempaa kontekstia sen suhteen, mitä ne tarkoittavat yrityksille, kuluttajille ja kansainväliselle kaupalle.

Tullien erittely: Trump vs. Biden

Tilastodatan mukaan Trumpin ensimmäisellä kaudella tullit nousivat 89,1 miljardiin dollariin. Bidenin kaudella tullit ovat kuitenkin kasvaneet huikeaan 144,3 miljardiin dollariin. Tämä merkittävä kasvu herättää kysymyksiä Yhdysvaltojen kauppapolitiikan suunnasta ja sen vaikutuksista. Tarkastellaanpa näitä lukuja tarkemmin:

Section 201 -tullit: Nämä kohdistuvat spesifeihin tuotteisiin, kuten pesukoneisiin ja aurinkopaneeleihin. Vaikka ne olivat Trumpin kaudella keskeisessä roolissa, ne muodostavat nyt Bidenin aikaan vain pienen osan koko tullirakenteesta, Bidenin hallinnon näitä kotimaista teollisuutta suojelevia toimia.
Section 232 -tullit: Näitä teräksen ja alumiinin tulleja perusteltiin kansallisella turvallisuudella. Trump aloitti tullien asettamisen kotimaisen tuotannon edistämiseksi, ja Biden on pitänyt ne voimassa. Biden on asettanut näitä tulleja myös liittolaismailleen.
Section 301 -tullit: Tästä kategoriasta löytyvät suurimmat lukemat. Nämä tullit otettiin alun perin käyttöön rankaisemaan Kiinaa epäreiluista kauppakäytännöistä, ja ne muodostavat suurimman osan tullikertymistä. Bidenin aikana näitä tulleja on lisätty, mikä osoittaa, ettei Bidenin hallinto ole vähentänyt kauppasodan toimenpiteitä, vaan on päinvastoin kasvattanut erityisesti Kiinan tuonnista perittäviä tulleja.

Miksi tullit nousivat Bidenin kaudella?

Bidenilta olisi voinut odottaa suunnan muutosta kauppapolitiikassa osana laajempaa käännettä kansainvälisissä suhteissa. Sen sijaan olemme nähneet Trumpin aikaisen tullipolitiikan jatkuvan ja jopa voimistuvan. Tässä on muutamia syitä tähän:

Talouden elpyminen pandemian jälkeen: Bidenin hallinto peri talouden, joka oli vasta toipumassa pandemiasta. Tullit voivat toimia työkaluna, joka tukee Yhdysvaltain teollisuutta tekemällä ulkomaisista tuotteista kalliimpia ja siten kannustamalla kotimaiseen tuotantoon.
Kilpailukyky Kiinaa vastaan: Yhdysvalloissa on kasvava puoluerajat ylittävä yhteisymmärrys tarpeesta vastustaa Kiinan taloudellista vaikutusvaltaa. Säilyttämällä tullit ja jopa kasvattamalla niitä Bidenin hallinto on viestittänyt, että Yhdysvallat on sitoutunut haastamaan Kiinan kauppakäytännöt, erityisesti teknologian ja perusteollisuuden aloilla.
Tulojen tuottaminen: Tariffit tuovat tuloja. Bidenin aikana, jolloin liittovaltio rahoitti monenlaisia julkisia investointeja, toivat tullikertymät tärkeitä lisätuloja. Tämä miljardien dollarien tulo on auttanut tukemaan hallinnon laajempaa agendaa ilman, että Yhdysvaltain kansalaisten verotusta on tarvinnut suoraan lisätä.

Vaikutus yrityksiin ja kuluttajiin

Korkeammat tuontitullit merkitsevät, että amerikkalaisten yritysten kustannukset ulkomailta hankittavista tuotteista nousevat. Valmistus-, teknologia- ja vähittäiskaupan alat ovat nähneet kustannustensa kasvavan ja siirtävät usein nämä kustannukset kuluttajille. Seurauksena on hintojen nousu kaupoissa, mikä lisää inflaatiopaineita, joita monet amerikkalaiset kokevat nykyään.

Yrityksille, erityisesti niille, jotka ovat riippuvaisia monimutkaisista globaaleista toimitusketjuista, nämä tullit ovat merkittävä haaste. Niiden on arvioitava toimitusstrategiansa uudelleen, mahdollisesti siirtämällä tuotantoa kotimaahan tai maihin, joita Yhdysvaltain tullit eivät koske. Tämä ei kuitenkaan ole aina toteutettavissa kustannusten ja infrastruktuurirajoitusten vuoksi.

Laajempi kuva

Tullien jatkuminen viittaa laajempaan muutokseen Yhdysvaltojen kauppapolitiikassa. Yhdysvallat vaikuttaa siirtyneen pois vapaakaupan politiikasta, joka hallitsi menneinä vuosikymmeninä. Sen sijaan sekä republikaanit että demokraatit keskittyvät yhä enemmän suojelemaan kotimaista teollisuutta ja vastustamaan Kiinan vaikutusvaltaa.

Tällä muutoksella voi olla pitkäaikaisia vaikutuksia maailmankauppaan, sillä muut maat saattavat reagoida omilla tulleillaan, mikä voi pahentaa kauppajännitteitä. Lisäksi amerikkalaiset yritykset voivat kohdata haastavan ympäristön yrittäessään selviytyä näistä kasvaneista kustannuksista ja muuttuneista toimitusketjuista.

Lopuksi

Bidenin kauden tullikertymien kasvu korostaa Yhdysvaltojen laajempaa strategiaa resilienssistä ja taloudellisesta turvallisuudesta. Vaikka tullit alun perin olivat osa “kauppasotaa”, niistä on tullut pysyvämpi osa Yhdysvaltain politiikkaa. Yrityksille tämä tarkoittaa sopeutumista korkeampien tuontikustannusten uuteen todellisuuteen. Kuluttajille se voi tarkoittaa hintojen nousua. Ja kansainväliselle yhteisölle viesti on selvä: Yhdysvallat priorisoi strategisia taloudellisia etujaan.

Lopulta on epävarmaa, jäävätkö nämä tullit pysyviksi vai poistetaanko ne aikanaan. Mutta toistaiseksi yritysten ja kuluttajien on navigoitava kauppapolitiikan kentässä, joka arvostaa yhä enemmän kotimaisia etuja globaalin vapaakaupan sijasta.