Suomen vienti vetää USA:han tulleista huolimatta

Valmistajat aikovat siirtää kustannusten nousun asiakkaille ja nostaa myyntihintoja, kun tuotantopanosten kustannukset nousevat tullien seurauksena, kertoo Institute for Supply Managementin (ISM) joulukuun 2025 Supply Chain Planning Forecast.

Kyselyn mukaan 32 % teollisuusjohtajista aikoo siirtää kaikki tullien aiheuttamat kustannusten nousut suoraan asiakkaille. Toisaalta 42 % aikoo yhdistää hinnankorotukset ja kustannusten kattamisen omassa katteessaan. Vain 6 % ilmoitti, ettei tulli vaikuta heidän kustannuksiinsa.

Sen sijaan tuotannon palauttaminen Yhdysvaltoihin (reshoring) tullien ja niihin liittyvien kustannusten välttämiseksi on harvinaisempi strategia. Vain 36 % aktiivisesti harkitsee tuotannon siirtoa kotimaahan, kun taas 64 % ei aio tuoda tuotantoa Yhdysvaltoihin tullikustannusten välttämiseksi. Tämä vastaus jakautui niiden yritysten kesken, jotka eivät aio muuttaa toimitusketjun kumppaneitaan, ja niiden, jotka etsivät vaihtoehtoisia kauppakumppaneita vähemmän tulleille alttiista maista.

Hinnoittelustrategiat heijastavat kustannuspaineita

Tullit ja kauppaan liittyvät asiat ovat nousseet valmistajien keskuudessa huolenaiheiden kärkeen, kertoo Susan Spence, ISM:n Manufacturing PMI:n puheenjohtaja. Tämä näkemys vahvistuu muissa tuoreissa valmistuskyselyissä, kuten KPMG:n ja muiden neuvontayritysten tutkimuksissa. Tullien jatkuvat muutokset ovat hidastaneet päätöksentekoa monilla valmistajilla vuoden aikana. Monet ovat asettaneet suuret pääomainvestoinnit ja rekrytointisuunnitelmat jäihin odottaessaan selkeyttä kauppatilanteeseen.

Epävarmuus alkaa tasaantua, kun oikeudelliset tarkastelut etenevät tuomioistuinjärjestelmässä. Kun tulevaisuudesta tulee selvempää, valmistajat alkavat tehdä päätöksiä toimitusketjuistaan ja siitä, miten käsitellä nousseita tuontikustannuksia. Suurimmaksi osaksi valmistajat ovat päättäneet siirtää kustannukset asiakkaille materiaalikustannusten suoran vaikutuksen vuoksi.

Kysely paljasti, että 86 % valmistajista aikoo siirtää ainakin osan kustannusten noususta asiakkaille. Raaka-aineiden hinnat nousivat keskimäärin 5,4 % vuonna 2025 ja niiden ennustetaan nousevan 4,4 % vuonna 2026. Nämä korotukset heijastavat jatkuvia kustannuspaineita tuontitullien seurauksena tuotannossa käytetyille materiaaleille ja komponenteille.

Valmistajille, jotka hallinnoivat hinnoittelustrategioita, on tärkeää ymmärtää, miten kilpailijat reagoivat tuotantopanosten kustannusten nousuun, sillä se vaikuttaa markkina-asemaan ja asiakassuhteisiin. Tuottajahintojen indeksit valmistuksen panoksista ovat nousseet, kun tullit vaikuttavat tuontimateriaalien kustannuksiin. Yritysten on tasapainotettava tarve ylläpitää katteita riskin kanssa menettää liiketoimintaa kilpailijoille, jotka ottavat suuremman osan kustannuksista itselleen.

Reshoring pysyy rajallisena kauppapaineista huolimatta

Huolimatta odotuksista, että tullit ajaisivat valmistusta takaisin kotimaahan, kysely osoittaa, että monille valmistajille on edelleen kustannustehokkaampaa siirtyä ulkomaille tai monipuolistaa tuotantoaan eri maantieteelliselle alueelle. Se, että 64 % valmistajista ei aio palauttaa tuotantoa kotimaahan, heijastaa merkittäviä pääomainvestointeja, aikavaatimuksia ja operatiivista monimutkaisuutta tuotantolaitosten siirtämisessä.

Tuotannon palauttaminen vaatii merkittäviä investointeja tuotantolaitoksiin, laitteisiin ja työvoiman kehittämiseen. Laitosten rakentamisen, laitteiden asentamisen ja tuotannon käynnistämisen siirtymäajat ulottuvat yleensä useiden vuosien päähän. Valmistajille, jotka palvelevat markkinoita, joilla kysyntä jatkuu, reshoringin pitkät aikataulut ja alkuinvestoinnit voivat ylittää mahdolliset säästöt tullien välttämisestä.

Vaihtoehtoisia strategioita ovat toimitusketjujen hajauttaminen maihin, joissa tullialttius on pienempi, tai neuvottelut olemassa olevien toimittajien kanssa kustannusten jakamisesta. Nämä lähestymistavat mahdollistavat valmistajille nopeamman reagoinnin muuttuviin kauppatilanteisiin sitoutumatta suuriin pääomaprojekteihin, joiden tuotto on epävarmaa.

Päätös tuotannon palauttamisesta kotimaahan riippuu monista tekijöistä, kuten nykyisestä laitosten käytöstä, käytettävissä olevasta pääomasta, työvoiman saatavuudesta mahdollisissa kotimaisissa sijainneissa, kokonaiskustannusvertailuista mukaan lukien logistiikka ja yleiskustannukset sekä nykyisten tullirakenteiden odotetusta kestosta. Valmistajien on arvioitava nämä tekijät huolellisesti ennen suurten toimitusketjun uudelleenjärjestelyjen tekemistä.

Kohtuullista optimismia vuodelle 2026

Vuosi 2025 on ollut yleisesti ottaen haastava valmistajille. Ala supistui yhdeksännen peräkkäisen kuukauden ajan marraskuussa. ISM:n ennuste kuitenkin osoittaa, että kehityssuunta saattaa kääntyä vuoden 2026 ensimmäisellä puoliskolla. Valmistuksen liikevaihdon odotetaan nousevan 4,4 % vuonna 2026, ja yli puolet kyselyyn osallistuneista odottaa suurempaa liikevaihtoa vuonna 2026 kuin vuonna 2025.

Pääomainvestointien odotetaan kasvavan 3 % ensi vuonna. Yksi tekijä, joka ei merkittävästi ole lisännyt investointeja, on äskettäinen lainsäädäntö yritysverokantojen ja koneinvestointien vähennysten osalta. Kysyttäessä, mikä vaikutus viimeaikaisilla verolainsäädännön määräyksillä on valmistajien suunnittelemiin pääomainvestointeihin, 59 % vastasi, ettei vaikutusta ole, ja 20 % kertoi jopa vähentävänsä investointejaan.

Jäävä kauppa- ja taloudellinen epävarmuus näyttää rajoittavan investointiluottamusta verotuksellisista eduista huolimatta. Valmistajat, jotka kohtaavat epävarmaa kysyntää ja vaihtelevia tuotantopanosten hintoja, lykkäävät suuria pääomainvestointeja, vaikka rahoituskustannukset ja verokannustimet olisivat edullisia. Kaupan epävarmuuden ja taloudellisten kysymysten yhdistelmä luo varovaisen ympäristön pitkän aikavälin investointipäätöksille.

Valmistajille, jotka arvioivat pääomainvestointien ajoitusta, kyselyn tulokset viittaavat siihen, että monet kilpailijat noudattavat odottavaista linjaa, huolimatta liikevaihdon kasvun odotuksista. Yritykset, joilla on vahva tase ja selkeät markkinamahdollisuudet, voivat saada kilpailuetua investoimalla aikana, jolloin kilpailijat lykkäävät investointejaan.